7.4.2016

vuoria vai metsää




Kai se on vähän katsojan silmässä mitä siinä näkee.

No nyt se on valmis. Ja aikas kiva tulikin. Paljon parempi kuin se sekava tapetti.
Jaksan vain ihmetellä että vuoden sitä jaksoin sietää. Se kun ei tuntunut mätsäävän minkään kanssa. Ja jotenkin tuo huone on tuntunut koko ajan jotenkin keskeneräiseltä.

Tykkään myös asioista kun niitä ei ole tehty suoraan tyttöjä tai poikia varten.
 Vaikkakaan meillä ei koskaan ole prinsessoista tai ylisöpöistä tyttöjen jutuista ole välitettykään, kuitenkin tässä huoneessa nukkuvia on molempia sukupuolia niin joutui vähän miettimään mitä sinne valitsee että molemmat tykkäävät. 

Tällä kertaa en kuitenkaan juurikaan kysellyt mielipiteitä värien suhteen. 
Pidempään olin jo muhitellut tuon huoneen ilmeen uusimista, kunhan sellainen hyvä hetki tulee.
Loputtomasta kuvavirrasta inspiroituen. Selaillen lehtiä. 
Sisustukseen ja kodin laittamisesta kiinnostuville suunnatusta styleroom.fi sivustosta poimin kivoja ideoita.
 Meistä olikin pieni jäsenesittely tuolla jokin aika sitten. Jos kiinnostaa ja haluat kuulla miksi meillä näyttää tältä, jutun voit lukea tästä.






Kellarissa oli vielä jo vähän tarkoituksellakin unholaan jäänyt lamppu. 
Kartellin Fly- valaisin.
Niin keltainen valo. Joo,ei ehkä käynyt aivoissa ajatus että kupu myöskin valaisee värillään. Aina kun muutenkin karsastanut turhan keltaista valoa. Ja jos olisin ostaessa tiennyt valaisimen naarmuttuvan niinkin helposti pölyjä pyyhittäessä tuota tuskin olisin hommannut. 
Niinpä se vähän huolimattomana on kulkenut muutosta tänne.

Kunnes tuo seinä. Täydellinen kaveri.
Onneksi päivät pitenee niin ei tarvitse turhia valaista. 


2.4.2016

jotain uutta





Asiat tarvitsevat yleensä jonkunsorttisen sysäyksen kohdallani jotta siihen syntyy muutosta. 
Ja sitten kun se juna liikkuu niin sitä todellakin mennään.

Meillä on sairasteltu hyvin ahkeraan tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Kaikenmaailman taudit ovat kyllä löytäneet tiensä useammin kuin tarpeeksi. Männä viikolla ollaan taas parkkeerattu sisätiloihin. Ja silloin kun koko kolmikko pyörii jaloissa, harvemmin pystyy keskittymään omiin juttuihin. Ja kun tällaiset ajat yllättävät tuntuu myös aika hidastuvan. Jotta päivän saa kulkemaan edes vähän joutuisammin, tarvitsee jotain tekemistä. 
Ja jos nyt jotain asiaa pystyy tekemään, oli sitä ympärillä millainen sirkus tahansa, on se suuresti inhoamaani siivoamista. Se homma se ei lopu vaikka kuinka puunaisi. 

Ja tätä hommaa kun olin harrastanut jo useamman päivän, raivatessani lasten yhteistä huonetta en vain enää jaksanut sitä. Tapettia nääs. Alkujaan jo vähän.. huono.

 Nyt se sai lähteä.


Vielä kesken mutta pieni kurkistus.. Palailen jahka valmista tulee.