Aika, tuo niin suhteellinen käsite.
Välillä se matelee, ei meinaa ottaa kuluakseen. Toisinaan se poukkoilee eikä hidasta vaikka kuinka jarruttelisi.
Vuosi siitä on kulunut kun meidän pienin tyyppi saapui tähän maailmaan.
Lahjaksi halusin antaa jotain jonka voi myöhemmin säilöä,
jotain joka on jollakin tavalla merkityksellinen.
Laatikosta löytyi vielä muutama mammapaita. Raitaa ja pilkkua, joista tein hälle pehmon.
Talon, joka kuvastaa niitä kaikkia mahdollisuuksia, iloisia hetkiä ja asioita jotka häntä odottavat.
Samalla kun hän kasvaa.. ihan hissunkissun vain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti