Olipa kerran sänky.
Pari viimeistä vuotta olemme nukkuneet pelkillä patjoilla.
Tämän piti olla vain väliaikainen vaihe, siihen asti kunnes se oikea löytyy.
Sitä ei ole tullut vastaan.
Eikä siinä mitään, tämä on itseasiassa ollut ihan hyvä ratkaisu.
Ensinnäkään lapset eivät enään putoa korkealta unissaan.
Meinaan välillä täällä on porukkaa tungokseksi asti eikä aina mahdu oikein kylkeä kääntämään,
Ja edellisessä sängyssä oli terävät kulmat, joihin joku aina välillä juostessaan itseään teloi.
Niin että ehkä sitä runkoa on turha miettiä ainakaan hetkeen.
Ja mitä sille sängylle sitten aikoinaan kävikään?
Ukkokultani halusi näyttää lapsille kuinka sänkyyn hypätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti