..Kutsuttakoot heitä, noita nenättömiä kavereita.
Olen saattanut joskus mainita olevani kovin herkästi innostuvaa tyyppiä.
Hyvän idean saadessani, tai ei aina tarvitse olla edes niin hyvänkään, ei toteutus katso kelloa.
Näin kävi Reijolle ja Elsalle, päättivät he syntyä yön pikkutunneilla.
Ensin he ilmestyivät paperille. Reijo ensin.
Vallan mukavaa oli noiden hiuskiekuroiden piirtely joten
täytyihän hänelle saada myös se kauniimpi puoliskokin, pitkine tukkineen.
Seuraavana yönä se sitten tapahtui, kesken unien.
Ajatus tyynyliinoista.
Ei siinä auttanut muu kuin hiljaa hipsien, etsiä yksivärisiä tyynyliinoja.
No Reijosta tulikin sitten vähän tuollainen resupekka.
Sen oli tarkoitus näyttää hyyyvin väsyneeltä, vain jaksaakseen toisella silmällä kurkistaa..
Mutta koska en vielä omista yhden yhtä seulaa tarvikkeineen, jouduin nämä herrantertut ominkäsin maalata.
Ja siksipä tuosta Reijosta tuli tuollainen, turvonnein silmineen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti