Meillä ei ole lastenhuoneissa ollenkaan ovia. Parvellakin on vain määräysten mukainen kaide.
Yhtenä syynä oli että halusin sellaisen ilmavan fiiliksen, kun katse voi kulkea huushollin päästä toiseen.
Kunhan he tuosta kasvavat ja tarve näönblokkaajalle kasvaa, tai että äiti kyllästyy katsella ainaista huoneen sekasortoa, viritämme ensin jonkinlaisen rätin näkösuojaksi.
Ja tästä pääsemme syyhyn nro 2. Ovien paiskomiseen.
Jotta lapsilla löytyisi vielä aikuisuuden kynnykselläkin toimivat sormet, varpaita unohtamatta.On puinen ovi tervetullut vasta kun sitä ilman ei mukamas voi elää ja kunhan jokaikisen mielenilmauksen yhteydessä niitä ei enään paiskota, eikä kaverin sormet ja yhdessä tapauksessa koko jalka, ole alvariinsa välissä.
Mutta sitä odotellessa, nautin tästä mun ilmavasta fiiliksestä.
PS. Noloa tunnustaa että vaikka meillä on uimaranta muutaman sadan metrin päässä, lapset heittivät talviturkit vasta tänään.
Äiti tuskin koko kesänä.
Kai sitä voi viileitä ilmojakin syyttää..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti