Meillä on keittiössä tuoleina jakkaroita.
Alunperin niiden piti olla vain väliaikaisena ratkaisuna, tarvitsimme alkuvuoden juhliin istumapaikkoja. Edullisia ja näppäriä myöhemmin säilyttää. Siihen asti kunnes "oikeat ruokapöydän tuolit löytyvät".
..Tulivat sitten jäädäkseen.
Ovat olleet sen verran monikäyttöisiä ettei ole tullut tarvetta vaihtaa. Vasta sitten joskus kun tarpeeksi kyllästyttää.
Ja noita puun värisiä meiltä löytyykin useampi.
Lasten mentyä nukkumaan, pienenä illan näpertelynä muutaman tuolin aikani kuluksi maalailin.
Tuo mustaraitainen on koemaalailtu jo keväällä ja vallan mukavaksi ja helpoksi hommaksi havaittu.
Ihan vaan maalarinteipillä raidoitettu ja akryylimaaleilla maalailtu.
Nimensä mukainen, helppo ja nopea.
Huili- lehden, kotoliving osiosta ohjeen löysin.
Pakkohan sitä oli kokeilla ja ihan kiva tuosta tulikin.
Voipi olla että joutuu vielä muutaman tekemään niin saa yrtit pois pöytätasoilta.
Vilautus pojan huoneesta. Heti siivouksen jälkeen, ennen kuin tavarat taas valtaavat huoneen.
Hän on kova poika tekemään legoja. Ovat siskonsa kanssa molemmat.
Työpöytä on ollut kovinkin tarpeellinen. Jos sitä ei valtaa rakennelmat ja tai muut pikku ukot, niin tilalla on kasa papereita. Työpiirustuksia, tikku-ukkoja tai kasausohjeita, kuulemma..
Kovinhan nämä huoneet ovat vielä vaiheessa, mutta raamit jo kumminkin. Väreistä tykätään kaikki. Ja niitä käytetäänkin aikas paljon, koska isoilta pinnoiltaan koko huusholli on hyvinkin vaalea.
Vaikka toiveita huoneiden omistajilta otetaan vastaan, tekee johtoporras vielä kuitenkin lopulliset päätökset.(Muuten tämäkin huone olisi kuorrutettu tapeteista verhoihin salama mcqueenilla, joka sekin on ehtinyt jo menettää suosionsa.)
Ja niin se vaan laavalamppu vuodelta jotain, oli toimiva ja pääsi vielä käyttöönkin. Ensimmäisestä omasta kodista pois muuttaessa pakettiin laitettu. Ja paketissa ollut nämä kaikki, lähes kymmenen vuotta. Monta kertaa lähdössä ollut, mutta kuitenkaan sitä raaskimatta.
Nyt se sitten muuttokuormasta paljastui. Heti suuren suosion saneena pikkuväen keskuudessa ja tappeluiden siivittämänä, päätyi lopulta poikasen huonetta valaisemaan.
Sääherra ei ollut kovin kummoisia luvannut.
Aamulla aurinko vielä vähän kurkisteli. Lasten riemuksi päätettiin aamupala ottaa mukaan ja lähteä retkelle.
Kotiin pääsimme parahiksi pois sateen alta..
Palloja siellä, ja palloja täällä. Vietetystä juhlapäivästä muistuttaa.
Ilahduttamaan pientä tein tällaisen helpon ja nopean mobilen.
Siihen ei tarvittu kuin pari kappaletta grillitikkuja, lankaa ja vesi ilmapalloja.
Viime syksynä se jo alkoi. Keskimmäisen syntymäpäivien odotus.
Monta päivää vielä? Onko joulu ennen? Onko siskolla synttärit ensin? Joko kohta?
Viimeisille n. 45 päivälle hän piirsi kalenterin omalle liitutaululle josta joka aamu rastitti yli yhden päivän.
Viikonloppuna se päivä sitten koitti.
Ensimmäisen kerran viiden aikaan aamulla oli isää jo herätellyt,sai kuitenkin toisen vielä hetkeksi nukkumaan.
Päivään mahtui niin isompia kuin pienempiäkin vieraita, Kasapäin legoja, Mahan kipeäksi herkuista. Ja yhtenä parhaimmista,oman kakun koristelu josta tuli kuulemma paaaaaljon parempi kuin ensin toivoma metrinen legokakku.
Muutama vuosi sitten ne löysivät tiensä meille.
Ukkoni tuo ne pelasti. Olivat löytyneet jonkun varaston tupakkapaikalta.
Siellä ne olivat töröttäneet säiden armoilla vuodesta toiseen. Ja kyllä ne huonossa kunnossa olivatkin.
Kolhuja täynnä. Ajankuluksi joku veistellyt ja raaputellut reunoja.
Pientä korvausta vastaan oli saanut viedä mukanaan.
Alkuperäiseltä väritykseltään olivat tuollaiset keltaiset. Tai kyllä nuo -ennen kuvat ovat vähän vääristäneet. Enemmän ne olivat ruskean keltaiset. Riippuen valosta jossa niitä katsoi.
Ulkosella olivat keltaisemmat mutta taas asunnossa jolloin silloin asuttiin, johon ei pienistä ikkunoista paljon valoa tulvinut, näyttivät enemmänkin ruskeilta.
Tarkoituksena oli maalata ne valkoisiksi.
Ensin niitä kunnostettiin, hiottiin ja pakkeloitiin. Automaalaamossa käytettiin.
Laitettiin pohjamaali. Se on tuo harmaa.
Kesälomien jälkeen oli tarkoitus jatkaa ja maalata ne loppuun valkoisiksi.
Mutta niin se vain jäi.
Niin ne meni lomat, ja meni uudetkin. Asia unohtui. Harmaasta värityksestä alkoi pitämään.
Eikä tuossa mitään, kovin olen nyt tyytyväinen että jäikin, koska mielestäni ne sopivat nyt paremmin tuolleen harmaana tuonne ulos.
Pöytään joutui laittamaan kiertämään tuollaisen kumisen nauhan, paremmin auton tiivisteenä tunnetaan. Meinaan paljastui kunnostus ja putsaus vaiheessa että nuo tuolit pyörivät. Olivat vaan niin jumissa.
Ja niinhän nämä meidän pienet ihmiset tykkäävät niissä pyöriä, ovat kuulemma kuin karusellit.
Ei se nauha kaunis ole, mutta pehmentävät tuolin kopsahdusta pöydän reunaan. Ettei tarvitsisi ihan heti olla taas kittaamassa.
Tuolloin hankinta aikaan etsimme kuumeisesti internetin syövereistä tietoa kenen tekemät mahtavat olla, sitä kuitenkaan saamatta selville.
Jotenka jos joku siellä toisella puolella tietää tai arvelee niin suapi vinkata!
Kiekastiin kukon kanssa yhtä aikaa. Aurinkoinen aamu oli tulossa.
Olimme sopineet lasten kanssa että kuhan terassi pysyy pystyssä ja valkenee tarpeeksi lämmin aamu niin syödään aamupala ulkona. Se päivä koitti tänään.
Aluksi täytyi olla vähän lämmintä päällä ja villasukkaa jalassa koska aurinko vasta kurkisteli puiden takaa.
Ja kunhan se pääsee paistamaan niin se paistaakin sitten pitkälle iltaan.
On se ihanaa päästä ulos nauttimaan kesäpäivistä.
Terassi alkaa olemaan valmis. Vielä viimeisiä silauksia ja maalia pintaan.
