16.2.2015

Tyttöni mun, jo 6-vuotta.








Viikonloppuna juhlittiin meidän vanhinta. Vaikka sitä välillä toivoisi että aika kulkisi nopeammin niin joka syntymäpäivillä sitä vaan ihmettelee, että niin se on taas yksi vuosi takana päin.. Taas mennyt niin huomaamatta ja varkain että voisi vähän hidastaa.

Lahjaksi tuolle isolle pienelle tytölle, annoimme karttapallon joka oli hänelle hyvin mieluinen, jopa enemmän kuin ajattelimme. Sieltä on sitten etsitty missä mikäkin maa sijaitsee ja joissa on käyty. Ja pitihän tuo viedä mukana myös raksalle josta sitten suruksi hajosi matkalla lamppu.

Täällä väliaika huushollissa on parhaillaan sellainen kaaos ja sekamelska että ihan rehellisesti, en jaksanut ajatellakkaan siivousta. Juhlimme sitten pieni muotoisesti uudessa kodissa lähimpien kanssa.
Pikkuveljen kanssa haimme edellisenä iltana yllätykseksi ilmapalloja ja pääsihän hän myös valitsemaan kakkuun kynttilät.
Ja niin se vaan osaa jo velipoikakin pitää salaisuuksia. Aamulla vaan totesi siskon kysellessä ilmapalloista, että taidettiin unohtaa äidin kanssa kauppaan.

Ja niin se uusi kotikin alkoi näyttämään jo paljon valmiimmalta kun oli siivottu ja siirretty työkalut ja muut roinat pois silmistä muihin huoneisiin.
Kylppärikin alkaa valmistumaan, joka onkin viimeinen suuritöisimmistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti