Heippa ja moikka!

 Heips!

Tulin vain sanomaan tänne moikat. Tämä blogi on tullut nyt tiensä päähän. 

Paljon on tapahtunut. Kivoja juttuja. 

Koulun penkille palasin syksyllä. Suorittamaan vaatetusalan opiskeluja ja tässä samalla olen aloittanut, tai voisi sitä vielä sanoa että aloittelen parhaillaan käsityöyrittäjyyttä.

Ja mitä mää sitten teen? Käy kurkistaa jemmoi.com :)

Niin ja jatkossa näistä jutuista ja kaikesta muusta ympärillä tapahtuvista voi käydä lukemassa mun toisesta blogista,

Kukkuu kuuleeko maa? 

Mukavaa loppuvuotta :)

pinkki & vihreä

..Tuo ihana parivaljakko.

pyöreä pöytä vaihtarina

 Joskus siinä kevään ja kesän välissä kannoimme pitkän keittiön pöydän pihalle ja pienemmän pyöreän sisälle. Tarkoitus oli aluksi pitää järjestelyä vain kevään juhlien ajan, mutta koska ajatus kesäisistä ruokailu hetkistä ulkona, pöydän ääressä johon kaikki mahtuvat ruokineen, päätettiin jättää nämä näin syksyyn asti.

Meillä ei ole terassilla mitään kiiinteää katosta.

 Viime kesän sadepäivinä ja helteisinä aurinkoisina päivinä, jolloin päivän varjoa liikutteltiin auringon mukana, alkoi kaipailemaan jotain toisenlaista vaihtoehtoa.

Kriteerit tuolle katokselle olivat joustamattomat.

Musta ja joka sopii tyyliin.

Hetken sitä mietti jo, josko itse rakentelisi mieleisen kun vastaan ei tullut mitään sopivaa. Mutta koska täällä riittää rakenneltavaa riittämiin unohdettiin koko vaihtoehto.

Keväällä se sitten vähän kuin sattumalta käveli vastaan,

Askon Shadow katos. Aivan nappi meille!

Siitä lisää ehkä joskus jahka saan ensin otettua kuvia.

Vaikka aluksi mietinkin, että onkohan tuo pyöreä pöytä kiva ja tarpeeksi suuri sisällä, niin voisinpa jopa sanoa uudelleen ihastuvani siihen. Noilla kevyillä jakkaroilla pöytä tuntuu suuremmalta kuin siihen kuuluvilla.

 Eikä se kyllä pöllömmältä tuossa meidän keittiössä näytäkään!

pistoksissa

Sattuipa tuossa eräänä päivänä käymään eräskin hurahdus, joita aina välillä tulee. Sellainen jota voi kutsua " ei omaksi" jutuksi joka sitten onkin niin kivaa että ihan harmittaa ettei moista ole tullut ennen juuri tehtyä. Tämä uudehko juttu itselleni on käsinkirjonta jota varten kokeilun innostuksessa hommasin kirjontakehyksenkin.

Ei tässä vielä mitään erikoisia tsiktsakkeja ole väännetty, kunhan nyt ensin tuntumaa pelkillä suorilla pistoilla haetaan. 

Seuraavaksi ajettelin vaatimattomasti siirtyä erään pitkän neuletakin kimppuun ja kirjoa kaikenlaisia ihania ja kauniita, värikkäitä kukkia hartiat pullolleen, joita jatkuvasta kuvavirrasta internetin ihmeellisen maailman kätköistä pulppuaa, ja päätyy omiin inspiraatioihin. Jeps.

tarpeeksi suuri kassi

Ihana kesä.

Ankea harmaus on joutunut väistymään vihreän tieltä.

Ompelin taasen yhden kangaskassin. Tällä kertaa tällaisen suurehkon johon mahtuu vaikka koko sakin pyyhkeet ja tarvittavat eväineen uimareissua varten.

Erikokoisista ja näköisistä kankaista. Omia kankaanpainanta harjoituksia.

Mutta ihan parhaana vuori, johon käytin tarpeettomaksi jääneen hoitoalustan ja pienen palan muovitettua froteeta. Eipä kastu nyt kassi läpikotaisin edes märistä uikkareista tai toisinpäin tavarat sisällä.

Toistaiseksi viimeisen lämpimän päivän kunniaksi halusi hurjimmat käydä viskaamassa talviturkin.

Itsehän taidan kantaa vielä edellisvuodenkin?!

raksailua

Näitä kuvia katsoessa voisi kuvitella palaavansa ajassa harppauksen taakse päin. 

Aikaan jolloin kaikki ympärillä oli näin keskeneräistä. Mutta ei, kyllä tässä porskutetaan eteenpäin.

Tästä meidän torpasta löytyy kellarikerros jonka hellään huomaan nyt olemme siirtyneet. Ehkä hiukan valehdellen, allekirjoittanut ei tähän savottaan ole koskenut tikullakaan. Hengessä mukana, välillä edistystä kurkkien. 

100 neliötä lisätilaa. Joku kaunis päivä täältä löytyy kodinhoitotilat, saunaosasto, ja sitä parasta säilytystilaa. Man cave:iä joku suuresti haaveili 30m3 tilaan, josta ilonpilaajana tarvitsen itselleni siivun työtilaa. 

Tämä tila on nyt topten listan kärjessä joka ensimmäisenä toimintakuntoon saatamme. Siitä sitten pikkuhiljaa valmista koko kerrokseen.

Kellari on nyt saanut lattiavalun suurimpaan huoneeseen ja itse asiassa kuvat himpun laahaavat, tuo tila on täytetty jo kaikella sillä roinalla jota tuo kerros on jo ehtinyt sisäänsä syödä. Nyt valmistellaan loppukerros tarvittavilla jutuilla jotta saamme betonia lopputilaankin.

vuoria vai metsää

Kai se on vähän katsojan silmässä mitä siinä näkee.

No nyt se on valmis. Ja aikas kiva tulikin. Paljon parempi kuin se sekava tapetti.

Jaksan vain ihmetellä että vuoden sitä jaksoin sietää. Se kun ei tuntunut mätsäävän minkään kanssa. Ja jotenkin tuo huone on tuntunut koko ajan jotenkin keskeneräiseltä.

Tykkään myös asioista kun niitä ei ole tehty suoraan tyttöjä tai poikia varten.

 Vaikkakaan meillä ei koskaan ole prinsessoista tai ylisöpöistä tyttöjen jutuista ole välitettykään, kuitenkin tässä huoneessa nukkuvia on molempia sukupuolia niin joutui vähän miettimään mitä sinne valitsee että molemmat tykkäävät. 

Tällä kertaa en kuitenkaan juurikaan kysellyt mielipiteitä värien suhteen. 

Pidempään olin jo muhitellut tuon huoneen ilmeen uusimista, kunhan sellainen hyvä hetki tulee.

Loputtomasta kuvavirrasta inspiroituen. Selaillen lehtiä. 

Sisustukseen ja kodin laittamisesta kiinnostuville suunnatusta styleroom.fi sivustosta poimin kivoja ideoita.

 Meistä olikin pieni jäsenesittely tuolla jokin aika sitten. Jos kiinnostaa ja haluat kuulla miksi meillä näyttää tältä, jutun voit lukea tästä.

Kellarissa oli vielä jo vähän tarkoituksellakin unholaan jäänyt lamppu. 

Kartellin Fly- valaisin.

Niin keltainen valo. Joo,ei ehkä käynyt aivoissa ajatus että kupu myöskin valaisee värillään. Aina kun muutenkin karsastanut turhan keltaista valoa. Ja jos olisin ostaessa tiennyt valaisimen naarmuttuvan niinkin helposti pölyjä pyyhittäessä tuota tuskin olisin hommannut. 

Niinpä se vähän huolimattomana on kulkenut muutosta tänne.

Kunnes tuo seinä. Täydellinen kaveri.

Onneksi päivät pitenee niin ei tarvitse turhia valaista.